Adaptiivinen kulttuuri on innovatiivisen organisaation sydän

Joskus tulee vastaan artikkeli, joka kiteyttää suurimman osan siitä, mitä yritän välittää omien kirjoitusteni kautta. Sellainen ilmestyi Twitter-feediini maantaina Ralph-Christian Ohrin kirjoittamana otsikolla Innovation and Organizational Culture.

Ennen kuin aloin tosissani keskittymään organisaatiomuotoiluun, tein töitä Aalto-yliopiston MIND-tutkimusryhmässä strategisten innovaatioiden ja nopean kokeilemalla kehittämisen parissa. MINDin keskeinen väite on, että aidosti uutta ei voi suunnittelemalla luoda (koska tarvittavaa tietoa ei ole olemassa), vaan se pitää kokeilemalla kehittää (koska kokeilut ovat ehdottomasti tehokkain tapa synnyttää tämä tieto). Ohr puolestaan viittaa artikkelissa Boston Consulting Groupin tuoreeseen tutkimukseen, joka nostaa juurikin systemaattisen kokeilemisen avainasemaan innovatiivisissa organisaatioissa. Tuntuu aika mahtavalta saada tukea omille ajatuksille ja näkökulmille näin nimekkäältä taholta.

Kokeilemalla kehittäminen on lähestymistapa epävarmuutta sisältäviin hankkeisiin. Sen avulla hyhmäisetkin ideat saadaan muutettua menestyksekkäiksi tuotteiksi, palveluiksi ja uusiksi toimintatavoiksi. Kokeilemalla kehittäminen ei kuitenkaan aina istu vaivattomasti perinteiseen organisaatioiden tapaan toimia. “Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” -sanonta kertoo omaa tarinaansa innovaatioiden kannalta haitallisesta ympäristöstä. Miten suunnittelet jotain, minkä lopputulema on epävarma ja sen vuoksi mahdoton määritellä, eikä polkua päämäärän saavuttamiseksi pysty alussa näkemään?

BCG:n tekemän tutkimuksen mukaan adaptiivinen organisaatiokulttuuri onkin tärkein tekijä elinvoimaisen innovaatiokoneiston synnyttämiseen. Eli toisin sanoen kulttuuri, joka mahdollistaa organisaation mukautumisen muuttuvan toimintaympäristön ja sisäisen kehityksen tahdissa. Organisaatiot tulisi siis nähdä elävinä systeemeinä ja kulttuuri on yksi merkittävä tekijä, joka ohjaa tietynlaista – tässä tapauksessa innovaatioiden kannalta otollista – ihmisten omaehtoista käyttäytymistä.

Tarkemmin katsottuna adaptiivinen kulttuuri on sellainen, jossa:

  • ollaan valmiita ottamaan riskejä,

  • ollaan halukkaita kokeilemaan uutta,

  • rohkaistaan ihmisiä luomaan uutta,

  • rohkaistaan ihmisten aloitekykä,

  • tehdään päätöksiä nopeasti,

  • pystytään toteuttamaan asioita nopeasti,

  • ollaan herkkiä uusille mahdollisuuksille.

Artikkeli tuo myös esiin sen, että innovatiiviset organisaatiot asettavat vähemmän painoarvoa esimerkiksi varovaisuudelle, ennakoitavuudelle, ristiriitojen välttämiselle ja tulosvastuullisuudelle. Kuulostaa kenties pelottavan hallitsemattomalta, mutta adaptiivisuus johtaa parempiin tuloksiin myös perinteisesti mitattuna: “...corporate cultures that emphasize adaptability generally produce “revenue growth, market and book value, ‘most admired’ ratings, employee satisfaction, and stock analysts’ recommendations.”"

Kuten kirjoitin hiljattain QI Hubiin, liika keskittyminen nykyisen toiminnan optimointiin ja tehostukseen puolestaan voi jättää organisaatiot juurtuneeksi menneisyyteen liiketoimintaympäristön ja kilpailutilanteen muuttuessa. Mitä nopeammin organisaation ympäristö muuttuu, sitä enemmän mukautumiskyvylle on tarvetta. Rohkeus kokeilla erilaisia asioita ja tehdä tunnusteluja tulevia mahdollisuuksia silmälläpitäen luo uusia vaihtoehtoja, joista osa saattaa vaikuttaa radikaalisti koko organisaation tulevaisuuteen.

Previous
Previous

Pöytä joka tappoi luovuuden

Next
Next

Estävätkö vai mahdollistavatko organisaation rakenteet uudistumista?