Innovaation ei tarvitse olla vaikeaa

Kävin perjantaina pyörähtämässä Aalto Design Factorylla, jossa tämän kevään MIND-kurssin opiskelijat olivat esittelemässä omia demojaan ja kertomassa millaisia kokeiluja he ovat tehneet. Asiakasyritykset antavat kurssille aiheita, joista opiskelijat luovat nopean iteratiivisen kokeiluprosessin avulla uutta liiketoimintaa.

The Internship Innovation Project is about innovation in action: to create innovations that challenge industry conventions and shake common assumptions, you have to take action early, get out of the building, and develop your idea through experiments. Developing truly novel offerings requires testing the idea early on, in the real context, with potential users, and this is what we stress in this course: user research, need and opportunity finding, wild ideation and continuous idea experimentation.

Nyt kun on ollut vähän aikaa poissa Design Factorylla vallitsevasta vaihtoehtoisesta todellisuudesta ja enemmän tekemisissä perinteisten yritysten kanssa, ei voinut jälleen muuta kuin ihmetellä sitä nopeutta, jolla asioita saadaan aikaan kun organisaatioläski ei ole hidastamassa vauhtia.

Opiskelijat ovat kahdessa kuukaudessa muuttaneet asiakkaan antaman epämääräisen aiheen (esim. verkko-ostamisen tulevaisuus, teollinen Internet) konkreettiseksi liiketoimintaideaksi. Kurssilla ei siis pyritä pelkästään ideoimaan tuote- tai palvelukonsepteja, vaan niille lähdetään alusta asti hakemaan kaupallista validaatiota. Tämä validaatio syntyy tekemällä nopeita kokeiluja, hyödyntämällä prototyyppejä ja luomalla ensikäden tietoa. Monessa tapauksessa nämä kehitysideat olivat jo tässä vaiheessa valmiita suurempaan investointiin ja ensimmäisen "betaversion" pienimuotoiseen kaupalliseen testaamiseen.

Miksi sitten perinteisissä organisaatioissa uuden kehittäminen tuntuu olevan niin helvetin hidasta ja kankeaa?

Hyvin suunniteltu on... Tarkalleen ottaen mitä?

Yksi syy tähän on perisuomalainen suunnittelukulttuuri. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty," vaikka oikeasti jos on näyttää pelkkä suunnitelma, ei olla tehty vielä yhtään mitään todellista. Maailma ei ole muuttunut suunnitelman vuoksi, oli se kuinka hieno hyvänsä.

Organisaatioita konsultoitaessa usein huomaa, että ihmisillä on tapana käyttää lähes kaikki aika ja luova energia sen miettimiseen miksi jokin asia ei tule toimimaan. Puhutaan konditionaalissa: voisi, tulisi, pitäisi, pystyisi, käyttäisi jne...

Niin kauan kun käytämme ehkä-sanaa ja sen synonyymejä, tai verbimme päättyvät -isiin, emme puhu tosiasioista vaan omista tuntemuksistamme, mielikuvista, ennakkoluuloista ja aavistuksista. Mitä enemmän käytämme tähän aikaa, sitä hitaammin opimme yhtään mitään asioiden todellisesta luonteesta. Ja sitä kauemmin meillä kestää ottaa ensimmäinen oikea askel uuden tuotteen tai palvelun kehittämiseksi.

Ikävä kyllä meillä on taipumus siirtää ensimmäistä kokeilua, asiakaskontaktia tai idean esittämistä mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Aina keksitään tekosyitä sille, miksi pitäisi vielä miettiä yön yli. Perfektionismia tämä ei ainakaan ole, koska jos toimintamalliin kuuluu odottaa, että kaikki on valmista ja hiottua ennen kuin uutta tuotetta tai palvelua voidaan näyttää asiakkaille, niin todennäköisin seuraus tästä on kallis epäonnistuminen.

Tämän vuoksi epäonnistumisten on oltava oleellinen osa varsinaista kehitysprosessia. Pienet, hallitut kokeilut johtavat epäonnistumisiin, joiden negatiiviset seuraukset ovat mitättömiä, mutta ne poistavat epävarmuutta jatkuvasti matkan varrella. Siinä vaiheessa kun lopullinen ratkaisu alkaa hahmottua, lukuisten kokeilujen saatossa kertynyttä ensikäden tietoa on jo olemassa niin paljon, että sen toimivuuteen tosielämässä voidaan luottaa.

Toinen merkittävä tekijä liittyy organisaatiomuotoiluun ja johtamiseen.

Uuden luominen ei taivu samanlaisten mittareiden, johtamisjärjestelmän, yrityskulttuurin, toimintatapojen ja seurannan alle kuin olemassaolevan bisneksen pyörittäminen. Näitä kahta ei voida myöskään suoraan verrata toisiinsa. Yrittämällä johtaa innovaatiotoimintaa samaan tapaan kuin muuta organisaatiota on vähän kuin pulkkamäen hiekoittamista. Ei oikein kulje ja pian pulkasta hajoaa pohja ja sitten ollaan perse ruvella.

Luota prosessiin

MINDissa kehitetty ja vuosien saatossa hiottu kokeilemalla kehittämisen prosessi pystyy ottamaan haltuun niin hyhmäisen päämäärän, viheliään ongelman kuin yksittäisen innostavan kehitysideankin. Kun painopiste on tehdä konkreettisia toimia ja kokeiluja, jotka askel askeleelta vievät kohti päämäärää tai ongelman ratkaisua, syntyy liikevoimaa ja nopeutta. Kokeilut itsessään luovat myös arvoa odottamattomilla ja yllättävillä tavoilla (aihe josta tulen kirjoittamaan kokonaan oman artikkelin).

Jos tämä kehitystoiminta onnistuu opiskelijoilta – josta Aalto Design Factory toimii elävänä todisteena – niin ei ole mitään syytä miksi yritykset eivät halutessaan pystyisi siihen. Oikeat toimintatavat ja oikea prosessi kyllä ohjaavat, vaikka välillä suunta tuntuisikin olevan hukassa. Vielä kun mukaan saadaan innostuneita ihmisiä, jotka aidosti haluavat parantaa asioita ja joilla on erilaiset taustat, niin alkaa tapahtua.Pahin mitä tässä vaiheessa voi tehdä, on heittää hiekkaa pulkan eteen.

Viitteet

Varsinaisia suoria viittauksia ei tässä artikkelissa ole, mutta käsiteltyihin aiheisiin voi perehtyä lisää mm. seuraavien julkaisujen avulla:

Innovation and Organizational Culture

Why Some Companies Seem to Last Forever

Carlisle, Y., & McMillan, E. (2006). Innovation in organizations from a complex adaptive systems perspective. Emergence: Complexity & Organization, Vol. 8, No. 1, 2-9.

Hassi, E., L., M.; Tuulenmäki, A., J. (2012) Experimentation-driven approach to innovation: developing novel offerings through experiments. Proceedings of the XXIII ISPIM-conference, Barcelona, Spain. 17-20 June 2012.

March, James G. (1991). Exploration and Exploitation in Organizational Learning. Organization Science, Vol. 2, No. 1, 71-87.

Sarasvathy, Saras D. (2001). Causation and Effectuation: Toward a Theoretical Shift from Economic Inevitability to Entrepreneurial Contingency. The Academy of Management Review, Vol. 26, No. 2, 243-263.

Tuulenmäki, A., & Välikangas, L. (2011). The art of rapid, hands-on execution innovation. Strategy & Leadership, Vol. 39, No. 2, 28-35.